VUODATUS

Lupailinkin tossa aamupäivästä tulevani vielä kertomaan vähän kuulumisia. Kerroin myös tossa aikasemmin, että oon viettänyt nyt kiireistä elämää ja tahti vaan kiristyy. Tässä parin viikon aikana on tullut käytyä tyttöjen kanssa leffassa, istuttu iltaa, nähty kavereita, rikottu tipaton tammikuu, käyty autokoulussa ja ajelemassa, tullut tajuttua millaisia ihmisiä haluan elämääni, käyty salilla ja vietetty kaverin 18-vuotissynttäreitä. Ja hirveesti on vielä tulossakin kaikkea häpeninkiä: synttäreitä, ajotunteja, Stadin reissua, kasa kouluhommia ja sitten koeviikkoa... Oon muutenkin ollut hirveen väsynyt viimeset 3 viikkoa, sillä en ole nukkunut ennen viimeyötä kertaakaan niin pitkään kuin olisin halunnut. Joten kaipaan hitusen ymmärrystä siihen, jos musta ei aina kuulukkaan joka päivä. Mutta anyway mulle kuuluu olosuhteisiin nähden silti ihan hyvää.

vanhoja kuvia.

Sitten toinen juttu josta haluan vähän avautua on se, että mitä musta puhutaan tän blogin perusteella ja se mitä tänne tullaan kirjoittelemaan. Oon kuullut parin kaverin suusta, kuinka ne on kuullut kuinka musta on jauhettu aika ilkeetäkin juttua. Kaikki nää mielipiteet muodostuu kuitenkin blogini perusteella ja musta se on aika väärin, vai? Jengi haukkuu mua videopostausten ja ostoskuvieni perusteella. Esimerkiksi videopostaukset on sellaisia, jota multa erikseen pyydetään ja tuun tosi iloiseksi siitä, jos joku sanoo, että mielipide musta muuttui niiden perusteella. Blogin kautta saattaa saada musta pinnallisen kuvan, sillä esittelen paljon juurikin shoppailujani, sillä tämä blogi keskittyy nyt tällä hetkellä pääosin siihen, ja siihen mitä te multa toivotte. Ehkä tää siirtyy vauvablogiksi sitten kymmenen vuoden päästä... Tottamooses mulla on paaaljon syvällisiä ajatuksia, joista voisin kirjoittaa, jolloin jokapäiväisestä Annasta saisi ehkä vähän enemmän irti. Kuitenkin nää ihmiset on oikeestaan vaan ne ihmiset, jotka tuntee mut vähän paremmin ja viettä mun kanssa aikaa. En halua niinkään lyödä pöydälle mun henkilökohtaista elämääni sen enempää. Tottakai mullakin sattuu ja tapahtuu ja nimenomaan mulla, ja ehkä paljon enemmän kun monella muulla, mutta en halua kertoa siitä täällä. Mulla on omat ongelmani, mutta en avaudu niistä teille. Siksi tuntuu hieman pahalta, että mut tuomitaan heti kättelyssä blogini takia, sillä joku on saanut kirjoitusteni takia musta vääränlaisen kuvan. Mun periaate on, että ei saa tuomita ketään, ennen kuin tutustuu.
Sitten toinen juttu oli se, että millasta kommenttia saan tänne välillä. Tietenkin olen sujut negatiivisten kommenttien kanssa, sillä tälläsessä hommassa on olennaista, että kritiikkiä tulee saamaan. Ikävää kumminkin on, että joukkoon mahtuu aina pari pölkkypäätä, joiden kriitiikki on kaikkea muuta paitsi rakentavaa. Musta on suorastaan törkeetä, tulla haukkumaan esimerkiksi toisen vartaloa tai ihan suoraan vaan vittuilemaan mun henkilökohtaisista asioista. Ja hassuinta on se, että huomaan jostain kettumaisista kommenteista heti, että ne on kirjoittanut yksi ja sama henkilö :-D Kuka haluaa ihan tosissaan murtaa mua ja luoda toiselle pahaa mieltä? Ennen otin pienetkin ilkeivät kommentit tosi raskaasti, mutta nykyään osaan suodattaa turhuudet, enkä ole niistä moksiskaan. Tottakai jotkut asiat pistää suunpielet alaspäin, mutta siinä kohtaa sitä tajuaa olevansa itse parempi ihminen, sillä mulla ei ole ainakaan tapana pilkata tai solvata ketään anonyymisti. Hyvä esimerkki tästä on wanhojen jatkopostaus, jossa samassa koulussa olevat tytöt pääsivät mollaamaan ilman henkilöllisyyttä oikein kunnolla. Uskon, että tätä blogia lukevat menevät aikalailla samoissa numeroissa iän kanssa kuin mäkin, joten eiköhän sellanen turhanpäivänen vittuilu ole jo vähän lapsellista... Tee toisille niinkuin haluat itsellesi tehtävän.
Ja tohon filosofiaan onkin hyvä lopettaa tää avautuminen. Kiitos, anteeks ja nyt unta palloon!

P.S Hyvä Sauli ja Pekka!